Tupakkaa bensatankissa – tulli 1900-luvun muutoksen pyörteissä
1900-luvulla salakuljetusta vauhdittivat kieltolaki ja sotaa seuranneet tuontirajoitukset, jotka koskivat erityisesti ylellisyystavaroiksi luokiteltuja esineitä. Tällaisiksi katsottiin esimerkiksi kellot, sukkahousut ja kahvi. Myöhemmin, kun Suomen tuontirajoitukset helpottivat, tavaraa kuljetettiin Suomesta Neuvostoliittoon esimerkiksi raamattuja ja siellä kiellossa olevia ylellisyystavaroita.
Kieltolain kunnianhimoisempia valvontakokeiluja oli ilmavalvonta, mutta lentokone todettiin kustannuksiin nähden tehottomaksi valvontavälineeksi. Tiedotus ilmasta maahan mahdollisista salakuljettajista olikin lähes mahdotonta, sillä koneessa ollut edes radiolähetintä. Tällöin koneen olisi pitänyt ensin laskeutua ennen kuin salakuljettajista saatiin tieto eteenpäin. Lentokone luovutettiinkin merivartiolaitokselle 1930.
Lisääntynyt matkailu 1950-70 – luvulla muutti tullin toimintaa entistä vahvemmin verojen kantajaksi. Satamiin ja lentokentille ilmestyivät vihreät ja punaiset kaistat, joita pitkin matkaajat itse olivat velvollisia ilmoittamaan, oliko heillä tullattavaa. Ilmoitusvelvollisuuteen siirryttiin, koska ei ollut enää mahdollisuutta tarkastaa jokaista yksittäistä matkustajaa kuten aiemmin. Tekniikan kehittyminen nopeutti puolestaan toimintaa ja aloitti trendin käytäntöjen yhtenäistämisestä EU:n sisällä. Samalla liikenteen lisääntymiseen liittyvät lieveilmiöt lisääntyivät ja esimerkiksi Keihäsmatkalaiset 70-luvulla saivat kokea alkoholinhuuruisen Espanjan riemut.
Matkailuun liittyy myös Tax Free -myymälät. Idea on alunperin lähtenyt Irlannista (1949), jolloin keksittiin turvatarkastuksen jälkeisen alueen lentokentällä olevan maanrajojen ulkopuolella. Näihin aikoihin Suomessa kieltolaista huolimatta lentokoneiden hätäpakkaukseen kuului konjakki, jonka sai juoda pakkolaskun uhatessa tai äärimmäisen lentopelon vallatessa. Alkoholin ollessa muuten kiellettyä tullin velvollisuutena
oli valvoa Aero Oy:n varastoja lentokentällä. Varsinainen Tax Free -toiminta alkoi kukoistaa Suomessa vasta massaturismin myötä.
1900-lukuun liittyvä salakuljetus on usein tavallisten ihmisten kohdalla tahatonta, mutta toisaalta salakuljetus on myös ammattimaistunut. Salakuljettajien mielikuvituksen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Esimerkiksi tupakkaa on yritetty tuoda ontoiksi kaiverretuissa tukeissa ja auton bensatankissa. Tullin valvontametodiikka on monipuolistunut huomattavasti lisääntyneen liikenteen ja erityisesti lisääntyneen kiellettyjen aineiden salakuljetuksen osalta. 1970-luvun uusia keksintöjä olivat esimerkiksi tullikoirat ja vessanpönttöverkot, joilla pyrittiin löytämään etenkin huumausaineiden salauljettajia. Tällöin havaittiin, että Suomesta oli tullut kiellettyjen aineiden kauttakulkumaa. Samoin tullilaboratorion velvollisuudet muuttuivat pelkästä tavaran koostumuksen määrittämisestä tuoteturvallisuuden valvontaan.
Kuvassa tupakanpuruja. (Kuva: Pixabay)