Kahvihampaan kolotusta Gevaliatiellä
1900-luvun alussa kahvin juonti oli yleinen ja arkinen tapa, mutta kun sota syttyi 1939, kahvi joutui säännöstelyn alaiseksi. Suomalaisten kaipaaman kahvin sijasta juotiin korvikkeita, jotka olivat valmistettu esimerkiksi paahdetusta viljasta, voikukan juurista tai muista juurikasveista. Kahvihampaan kolotus sai kuitenkin aikaan paljon tämän rakastetun juoman salakuljetusta.
Ruotsissa säännöstely loppui aikaisemmin kuin Suomessa, joten kahvia alkoi virrata laittomasti länsirajan yli. Kahvin hinta oli kova, mutta sitä pystyi myös vaihtamaan esimerkiksi oravan tai muiden eläinten nahkoihin. Kahvin kilohinta liikkuin 1500 ja 2000 markan tienoilla. Ulkomailla asuvat sukulaisetkin saattoivat avustaa kahvia kaipaavaa suomalaista lähettämällä kahvipaketteja postin kautta. Jos oikean kahvin tuoksu sattui ajautumaan naapureiden neniin tai levisi tietoa ulkomaan paketista, saattoi kyläilemään tulla yllättävä määrä vieraita.
Tornionjokilaaksossa Ruotsiin pääsi helposti joen yli ja tätä kautta salakuljetettiinkin paljon kahvia, joka oli usein merkiltään Gevaliaa. Rajaa ylitettiin venein, autoin, hevosin tai junalla. Helpotusta kahvinhimoon tultiin hakemaan etelästäkin käsin. Kahvia tuotiin isompien tekijöiden toimesta joskus moniakin satoja kiloa, sekä satunnaisten yrittäjien mukana kulkeutui pienempiä määriä. Oman kahvihampaan kolotus ei ollut ainoa syy salakuljetukseen, vaan se oli sekä tuottoisaa että jännittävää. Kahvia salakuljetettiin liiveissä tai repuissa tai piilossa hameen alla tai lapsen paidan sisällä. Niin sanotut “kahviliivit” pystyivät kantamaan jopa 12 kiloa kahvia kerrallaan.
Siitä vähästä kahvia, joka Suomeen saapui säännöstelyn aikana, saatettiin viedä osa. Maanteitä pitkin saapuneiden kahvilastia kuljettavien autojen lavalta saattoi kadota säkkejä. Satamaan saapuneet eivät myöskään olleet turvassa, vaan työntekijöiden puolesta saatettiin säkkeihin puhkoa reikiä ja kairan avulla valuttaa kahvipapuja omaan taskuun.
Vaikka oikeaakin kahvia säännöstelyn aikana sai ostokorttia vastaan, sitä salakuljetettiin suurissa määrin. Kahvin vihdoin vapauduttua säännöstelystä vuonna 1954 ensimmäinen kahvilaiva Herakles otettiin riemulla vastaan. Säännöstelystä eniten kärsineille saattoi jäädä tavaksi varastoida kahvia, tai juoda sitä tuplaten menetettyjen vuosienkin edestä.
(Kuvat: 1942. Kutsut kotona, henkilöitä kahvipöydän ääressä/Kannisto Väinö (valokuvaaja)/Helsingin kaupunginmuseo ja väline, jolla kahvisäkkeihin puhkottiin reikiä/Tullimuseo/Risto Silvola)
Salakuljetussanasto – Pislaakin perässä Gevaliatiellä